torstai 28. lokakuuta 2010

Komeat kadetit juhlaunivormuissaan


Hiukan ylivalottunut kuva kertoo herkästä hetkestä. Ryhmä nuoria kadetteja laulaa äidilleni, jonka satavuotispäiviä tuossa vietettiin pian viisi vuotta sitten. Miten mieluisaa, että pojanpojanpoika kantaa nyt perinteikästä univormua. Äidin valkoiset hiukset hohtavat valoa. Mitä hän miettiikään, ja muistaa? Tänään on myöhäistä kysyä.

Itsenäisyyspäivä lähestyy, ja silloin tuo kadettien komea juhlapuku saa taas huomiota ja ihailua lehdissä, televisiossa, netissä. Usein toimittaja myös muistuttaa, kuka asun on piirtänyt.






Tiedätkö sinä, kuka suunnitteli Suomen kadetin juhlaunivormun?

Jos arvelet tietäväsi, käy kuitenkin lukemassa juttu:
juhlaunivormusta .


Motto:
Ehkä ei ole niin tärkeää kertoa, kuka puvun suunnitteli.
Tärkeämpää on olla levittämättä tarkistamatonta tietoa
.

***

Mahdoton paikka

Mahdoton paikka isokokoiselle tai koppikammoiselle. TumMuangOn -luolatemppeliin vuoren uumenissa, Pohjois-Thaimaassa,  pääsee vain ahtaasta aukosta pujottelemalla. Tuntui vähän hurjalta Chilen tapahtumat tuoreessa muistissa.
Välillä oli kulku helpompaa, mutta lopullinen 'mahdoton paikka' oli syvyyteen laskeutuvat kierreportaat tuon kaiteen vierestä. Siinä käännyin takaisin, enkä ollut ainoa.
***
Vastaus Valokuvatorstain 182. haasteeseen



Blogaaja, oletko Hajauttaja vai Keskittäjä? Täällä pohditaan sitä.

lauantai 23. lokakuuta 2010

en tiedä mitään



saavutan vuoren
             tuhat uutta huippua
                 nousee usvasta

***


Runotorstain ja valokuvatorstain 181. haaste:"en tiedä mitään". Suuren kultaisen Buddhan kuvasin muutama päivä sitten Thaimaassa, Mekong-joen rannalla, Kultaisen kolmion alueella.

torstai 14. lokakuuta 2010

Chiang Main basaareissa





äänet ja tuoksut
            kiireettömät askareet
       talletan kuviin
              kuumuus, jano, uupumus
    haihtuvat, katoavat

***

Joka askeleella tekisi mieli valokuvata. Erityisesti arkea, tavallista elämää täällä. Luovuin kuitenkin jo toisella viikolla kameran kantamisesta, kuljemmehan yhdessä, minä ja Mies, joka on verraton valokuvaaja. Näemme samat asiat. Vai näemmekö?

Vastaus Valokuvatorstain ja Runotorstain 180.  haasteeseen VALOKUVA


Myös K50 kertoo kuvin arjesta Thaimaassa

torstai 7. lokakuuta 2010

Seinätön baari


                                                     onkin mieluisaa
                                                           löytää paikka jossa ei
                                                                  käy turisteja
                                                                       
                                                                  onneksi repussani
                                                                  ei näy taskupeiliä
                                                                  
                                                                  ***

Tekojärven rannalla, kaukana kaupungin hälystä, on paikallisten suosima keidas. Tämän kuvan näppäsin  muutama päivä sitten, ja vastaan sillä Valokuvatorstain 179. haasteeseen 'Baari'.
Ja runonvärssyn postaan  Runotorstain samaan haasteeseen.

__________________

Myös niksiblogissani K50 on baariaiheinen postaus, ei kumminkaan runo tahi valokuva.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Sielukkaat puut

                                                       tyhjän tontin puu
                                                               kätkee kumman tarinan
                                                                     jospa kuulisin!


Jos liikut Thonburissa päin, voit ehkä ihmetellä miksi Phrannok-tietä seuraava voimalinja tekee mutkan suuren puun kohdalla, ja jatkaa taas viivasuorana matkaansa kohti lauttarantaa. Ainakin 30 vuotta sitten tuo oli nähtävissä, ja edesmennyt thaimaantuntija Roger Welty mainiossa kirjassaan Thai Culture and Society voisi lyödä vetoa, että viritys on pysyvä.

Suomalainen saattaa hyvinkin ymmärtää tuon. Muistammehan esimerkiksi maansurun, kun myrsky kaatoi Helsingissä Lasipalatsin suuren salavan vuoden 2003 lopussa.
Ilta-sanomat 31.12.2003:
“Tuhannet surivat myrskyn kaatamaa puuta. Jätetäänkö kanto muistomerkiksi, veistetäänkö siitä taidetta vai istutetaanko paikalle uusi puu?”
Helsingin sanomat 13.9.2004:
“Lasipalatsin salava tarvitsee apua omista pistokkaistaan. Salavan perilliset kasvavat Meilahden arboretumissa.”
Helsingin sanomat 20.9.2004:
“Lasipalatsin salavasta tehdään voiveitsiä. Puupölykin otetaan talteen. ‘Voimaa on rungossa‘, sanoo Jukka Toivonen. Hän puhuu myrskyn tyrmäämästä Lasipalatsin salavasta. Sen rungon tanakin osa ja suuri määrä oksistoa vietiin Helsingin rakennusviraston käsityöpajaan, jota Toivonen johtaa.”
Tuhannet kävivät kantoa murehtimassa, ja kynttilöitä ilmestyi sen ympärille. Seuraavana kesänä kanto alkoi versoa, ja nyt yhä useampi puutarhamyymälä on lisännyt valikoimiinsa 'aidon Lasipalatsin salavan, Salix blanda'.
Ilmiselvästi me suomalaiset uskomme, että puulla on sielu!

Ote mainitun kirjan luvusta 'Animismi':
"Parikymmentä vuotta sitten sähköyhtiö Thonburissa halusi vetää voimalinjat Phrannok-tietä myöten kohti lauttalaitureita. Vanha, suuri puu oli suoran linjan tiellä, ja se olisi kaadettava. Tämä suunnitelma lietsoi koko naapuruston. Jokainen tiesi, että puussa majaili hyväntahtoinen henki, joka oli usein antanut oikeat numerot arpajaisiin. Paikalliset ihmiset olivat koristelleet puun sahraminkeltaisin nauhoin, ja tuoneet usein kynttilöitä ja suitsukkeita pikku alttarille.

Oli täysin mahdotonta hyväksyä ajatusta, että joku kaataisi puun pelkkien sähköjohtojen takia. Järjestettiin protesti. Lopputulos oli erittäin thaimaalainen.

Sähköyhtiö lähetti edustajat kertomaan, että linjat voitaisiin vetää puun ympäri. Silloin olisi pystytettävä kaksi tolppaa lisää, ja se ylittäisi talousarvion 40'000 bahtilla. Naapurusto kokosi voimansa ja keräsi rahat sähköyhtiölle. Ylimääräiset tolpat pystytettiin, voimalinjat tekivät kulman, ja puu pelastui.
En ole vieraillut Phrannokissa vuosiin, mutta voisin lyödä vetoa, että puu jatkaa oikeiden voittonumeroiden kertomista, kuten se on tehnyt sukupolvien ajan."
                                                                                                            (suomennos: mh)
Muistui mieleen Mikkelin Suuri Tammi.Yritin googlata tietoa sen myöhemmästä kohtalosta, ilman osumia. Joku lukijani ehkä tietää? Mikkelissä tosiaan siirrettiin monisatavuotias tammi uudisrakennuksen tieltä runsaat 20 vuotta sitten, ja lehdistö seurasi aikansa sen vaalimista uudessa kasvupaikassa. Hanke rohkaisi meitäkin istuttamaan uuteen puutarhaamme suuren tammen tuohon aikaan. Nyt kasvaa 20-vuotiaassa puutarhassamme 50-vuotias komea tammi. Siitä saa voimaa!