perjantai 21. lokakuuta 2011

Laihduttajan vuoristorata



Olen laihduttanut kolme kertaa.

Kolmekymppisenä pudotin  kymmenen kiloa näkemällä nälkää. Turhamaisuuttani hiveli kaikki huomio ja hämmästely. Kilot palasivat kymmenessä vuodessa.

Nelikymppisenä sain käsiini Katahnin kirjan: T-dieetti. Innostuin noudattamaan ohjeita. Periaate on päinvastainen kuin karppauksessa: vältetään rasvaa ja suositaan hiilihydraatteja. Syödä voi mielin määrin, kunhan syö oikein.Motto, muistaakseni: kalori ei ole kalori! Rasvasta saatu kalori tallentuu vyötärölle, hiilihydraatista saatu ravinto kuluttaa energiaa sulaessaan. Sehän vetosi järkeeni. Laihduin kymmenen kiloa rasvaprosentteja tutkiessani.

Viisikymppisenä olin taas saanut takaisin kadonneet kilot. Palasin vielä T-dieettiin, ja näytänkin ihan sutjakalta vanhoissa valokuvissa. Vähitellen kyllästyin tuohon harrastukseen, ja keskityin muihin.

Viime syksynä huomasin elopainon kohonneen 20kg nuoruusvuosista. Eipä tuo mielenrauhaa häirinnyt. Ei isoäidin tarvi laihduttaa. Kaikkihan surkuttelisivat, että mahdanko olla sairas? Hiukan keljutti kaapissa kutistuneet vaatteet, mutta siirsin ne taaemmas ja hankin isompia.

Kuitenkin paino alkoi pudota, vaikka en laihduttanut. Näin pienellä ihmisellä kuusi kiloa jo tekee askelen kevyemmäksi. Uteliaana olen seurannut vaa'an lukemia, jotka hitaasti muuttuvat pienemmiksi. Ihan mukava on löytää kaapista entiset lempivaatteet.

Olen miettinyt syitä moiseen: 
1.Koska en enää laihduta, en muista ajatella ruokaa. Kiinnostun muusta. Laihduttamisesta tulee helposti harrastus tai jopa uskonto (vrt karppaus). Ruoka on mielessä kaiken aikaa.
2. Purukumi! Vuosi sitten aloin jauhaa Xylitol-purkkaa hampaiden takia. Olen herkkusuu, jolla on tapana pistää ohimennessään suuhun makupaloja, aina kun kuljen keittiön läpi. (Vrt. Pavlovin koirat.) Purkka auttaa tuohon himoon. Eikä lihota.
    Todennäköisesti seuraavalla kaukomatkalla kadonneet linjani palaavat. Matkoilla syömisestä tulee helposti harrastus...


5 kommenttia:

  1. Sekä karppaus että T-dieetti ovat tehokkaita painonhallintatapoja, jos niitä noudattaa ja niissä pysyy. Se vaatii uskoa ja tahtoa. Eikä vähiten tietoa yksipuolisen ravinnon terveysvaikutuksista. Mihin tietoon luottaisi?

    Itse menetin uskon ja mielenkiinnon. Luotan terveeseen järkeen, 'ruumiin viisauteen' ja syön sitä mikä tuntuu mukavalta.

    Kerronkin näin salaa vielä kolmannesta mallista, jolla läheinen ystävä onnistui pääsemään huomattavasta ylipainosta. Muistaakseni nimi oli '5+2-dieetti'. Se merkitsi, että 5 päivänä viikossa syötiin vain salaattia veden kanssa. Kahtena päivänä, viikonloppuna, nautittiin mitä mieli teki. Raakaa, mutta tehikasta. En suosittele ihan sellaisenaan...

    VastaaPoista
  2. Kokeilen kommentoida: Välipalat ovat kaikkein pahinta.
    Nimimerkki katariina, joka on päättänyt olla saamatta takaisin menetettyä 10 kiloa ;)

    VastaaPoista
  3. Katariina, kiva että kokeilet :) Tekstini olisikin ollut nasevampi, jos olisin enemmän korostanut Purkka-dieettiä ;) Sillä ihan totta, sillä sain ohjattua välipalahimoni kuriin. Tiedäthän, jos otat suklaapalan, mieli tekee heti toista ja kolmatta. Sallin sen suklaapalan, nam, mutta sen jälkeen xylitol! Suklaa unohtuu, ihan totta.

    VastaaPoista
  4. Itselle sopiva dieetti tehoaa, itsekuria vaatinevat kaikki? Olisin huolissani, jos painoni putoaisi itsestään, sillä tähän saakka itsestään on suunta ollut vain ylös:) Olen laihduttanut jokaisen neljän raskauden jälkeen, kerran menopaussin jälkeen ja kerran selän vaatiman liikkumattomuuden jälkeen. Jokainen tietysti johtui silti siitä, että söin enemmän kuin kulutin, pitäis olla enempi järkeä. Nyt toivon, että paino pysyy alhaalla eikä enää tarvitse laihduttaa - oma konstini on ollut vähemmän, mutta säännöllisesti eli juuri ylimääräiset välipalat pois ja tänäänkin söin lounaan vaikka juuri siihen aikaan ei ollut yhtään nälkä. Jos odotan kunnon nälkää ei mikään riitä ja toisaalta alan napsia jotain - kun nythän voi napsia kun en syönyt sitä lounasta...

    VastaaPoista
  5. Inkivääri, itsekuri se minullakin herkkusuulla on aina pikkuhiljaa lipsunut. Viime aikojen vahingossalaihtumisesta en kumminkaan ole huolissani, voisinpa suositella muillekin ;) Olen niin innostunut hankkeistani, että unohdan syödä. Mutta saas nähdä, piakkoin joudun suuriin kiusauksiin ajatella juuri ruokaa: Thaikeittiöiden viettelykset kutsuvat...

    Miten hauskaa saada kommentteja vanhoihin postauksiin! Tämä dynaaminen näyttää tekevän ne tasa-arvoisiksi uusien kanssa, mikä ei ole yhtään hassumpi juttu.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?