 | ||||||||||||
| Lapsuudenkotia etsimässä MH 2008 |
seinät tavarat
vaihtuvat matkallani
ajan poluilla
etsin kotia
muistoista ja toiveista
kenties löydänkin
matkarepussa
aina kulki mukana
minun kotini
***
Valokuvatorstain ja Runotorstain 223. haaste on KOTI
Kauniisti muotoilet pysyvän totuuden: repussa kannamme muistoa lapsuudenkodista, ja tuo lienee parasta mitä repussa voikaan olla. Sen muiston voimalla jaksamme taivaltaa elämämme läpi. Lapsuudenkoti ja äidin syli.
VastaaPoistaKoti säilyy aina muistojen kätköissä. Sieltä sen voi poimia mieleensä ja kulkea kotipoluilla.
VastaaPoistaKaunis runo.
Tiina, arvelen että useasti muuttanut kokee vahvasti näin.
VastaaPoistaArleena,ehkäpä elämän ruuhkavuosinanakin lapsuudenkoti voi toimia mielen levähdyspaikkana. Mikäli muisto on hyvä ja turvallinen. Kaikilla ei ole näin.
Lapsuudenkoti on ollut teemana monissa pohdinnoissani. Se on minuuden rakennusaineita. Se ei sulje pois sitä, että olen valtavan kiintynyt kotiin, jonka yhdessä puolison kanssa olemme jo moneen paikkaan perustaneet pitkän yhteisen vaelluksen aikana. Siihen kotiin on ihana aina palata, vaikka olisi matkaillut paratiisissa.
VastaaPoistaHieno runo. Seinät ja tavarat tosiaan vaihtuu mutta koti on jotain muuta ja siksi se pysyy. Tätä täytyi oikein pysähtyä miettimään.
VastaaPoistaReppu on kevyt kantaa, silloin kun sen sisältö on tärkeää ja mieluista.
VastaaPoistaOnnellinen runon puhuja, joka on osannut irrottaa maalliset seinät ja kivijalat.
matkalaisen koti kulkee repussa ja mielessä
VastaaPoistaTalo meren rannalla, se taitaa olla mysteeri...
VastaaPoistaUsva, kulissit vaihtuvat, koti voi säilyä jos sitä vaalii
Aikatherine, aina se on mukana :)
Tämä juttu saakin jatkoa, ja antoi otsikon uudelle kirjoitussarjalle.
VastaaPoista