Kiitos Lastu, osaatpa sanoa :-) - Profiilikuva otettiin Thaimaassa, sateenvarjotehtaalla, eikä ole yhtään manipuloitu. Hokkuspokkus, ja sain pitkän kaulan ja kaidat posket :-D
Meinasin juuri tulla kertomaan runon synnytystuskista. Haiku-osa syntyi jo metsässä, mutta loppulause koki monia muodonmuutoksia.
Vieläkin epäröin: 'Jalat siihen vajoaa', -jalat tuntevat, mutta hm, kuin uppoaisin suohon paikalleni.
'Askel siihen vajoaa', -tässä kuljetaan eteenpäin, mutta voiko askel tuntea häpeää ? Päätin siis että runossa näin voi tapahtua :-)
Erikeeper, metsän matosta minäkin pidän :) Susu, ei se aina...Jos kulkee 'raskain saappain, ja multa-anturoin...' Vera, kiitos rohkaisusta! John, pähkäilen sitä itsekin. Mutta kun jalkapohja nauttii pehmeydestä ja häpeää tekemiään painanteita... 'Suloisen hiljaisesti' olisi kaunis päätös, mutta vapauttaisi syyllisyydestä :) Arveluttavaa on, että tankassani melkein syntyi loppusointuja!
Utukka, runo viittaa mielikuvaan joka on jo sinulla! Harmaasusi, rakkautta ei voi kätkeä. Helanes, kommenttisi kannustaa. Ilona, sammal on suloista! Kiitän hämilläni Demetrius! Sammal on...:)
Kulunut kesä oli sammalille suotuisa, pihapiirissä niitä ilmaantui uusiin paikkoihin, ja metsään sammalet loihtivat satumaisen, upean,vihreän valaistuksen.
Runo soi pehmeästi kuin absoluuttisesta sävelkorvasta olisi lähtenyt maailmaa valloittamaan :)
VastaaPoistaPehmeään metsämattoon ujostuttaa astua, totta, mutta toivokaamme että matto kestää (sillä mikään ei voi estää intohimoista sienestää).
PS
Profiilikuvasi ihastuttaa myös: sytyttää hymyn.
Kiitos Lastu, osaatpa sanoa :-)
VastaaPoista- Profiilikuva otettiin Thaimaassa, sateenvarjotehtaalla, eikä ole yhtään manipuloitu. Hokkuspokkus, ja sain pitkän kaulan ja kaidat posket :-D
Meinasin juuri tulla kertomaan runon synnytystuskista. Haiku-osa syntyi jo metsässä, mutta loppulause koki monia muodonmuutoksia.
Vieläkin epäröin:
'Jalat siihen vajoaa', -jalat tuntevat, mutta hm, kuin uppoaisin suohon paikalleni.
'Askel siihen vajoaa', -tässä kuljetaan eteenpäin, mutta voiko askel tuntea häpeää ? Päätin siis että runossa näin voi tapahtua :-)
Hieno! Pidin tuosta paljon. Erityisesti metsästä joka kutoo mattoaan satoja vuosia!
VastaaPoistaUskon, että matto on vahva,
VastaaPoistase kestää.
Runosi on pehmeä.
taidokas, hyvin taidokas. ja ajatuskin kantaa.
VastaaPoistaIkimetsän tuntua, häpeissään? Mietin ja mietin...en keksiny mittään tilallekkaan, se vain ei oikein istunut. Suloisen hiljaisesti?
VastaaPoistaErikeeper, metsän matosta minäkin pidän :)
VastaaPoistaSusu, ei se aina...Jos kulkee 'raskain saappain, ja multa-anturoin...'
Vera, kiitos rohkaisusta!
John, pähkäilen sitä itsekin. Mutta kun jalkapohja nauttii pehmeydestä ja häpeää tekemiään painanteita...
'Suloisen hiljaisesti' olisi kaunis päätös, mutta vapauttaisi syyllisyydestä :)
Arveluttavaa on, että tankassani melkein syntyi loppusointuja!
Täydellisen pehmeästi siihen saa upota vaikka kokonaan, kuten minä. Metsä on antelias. Runo vielä anteliaampi.
VastaaPoistaKauniisti sanottu, luontoa rakastaen.
VastaaPoistaKlassinen tanka.
VastaaPoistaSuloinen runo
VastaaPoistaRuno on upea, pehmeä kuin sammal.
VastaaPoistaUtukka, runo viittaa mielikuvaan joka on jo sinulla!
VastaaPoistaHarmaasusi, rakkautta ei voi kätkeä.
Helanes, kommenttisi kannustaa.
Ilona, sammal on suloista!
Kiitän hämilläni Demetrius! Sammal on...:)
Kulunut kesä oli sammalille suotuisa, pihapiirissä niitä ilmaantui uusiin paikkoihin, ja metsään sammalet loihtivat satumaisen, upean,vihreän valaistuksen.
Metsä on niin ihanan inspiroiva. Sen värit, tuoksut, tunnelma. Sen pehmeä matto suo kaiken anteeksi kulkijalle, joka sitä arvostaa.
VastaaPoistaAimarii, sinunkin sielunmaisemasi :)
VastaaPoistaKaunis :)
VastaaPoista