tiistai 1. syyskuuta 2009

Ääniä savesta!


Pitkästä aikaa sain rakennettua näyttelyn. Pieni on tila, mutta pieniä esineetkin. Esillä on 90 astiahuilua, joista 63 on omasta pajasta, loput ystävieni kukkopillikokoelmasta, sekä omasta soitinkokoelmastani, matkoilta ja kirpputoreilta peräisin.

Paikka on Kotkan pääkirjaston vitriini, ja aika syyskuu 2009.
Kuvia näyttelystä
Kerron näyttelyteksteissäni myös hiukan huilun kiehtovasta historiasta, joka alkaa ihmiskunnan alkuhämärästä.

Tämä ei ole myyntinäyttely. Omien okariinojeni (okariino=okariina) ohella haluan tarjota tietoa harrastuksesta, joka Suomessa on varsin vähäistä, tai ainakin hyvin piilossa, jos vertaa vaikka Italian okariinokulttuuriin. Muutamia eteviä suomalaisia okariinonvalmistajia olen netistä löytänyt, mutta okariinomusiikkia vähemmän.

Meillä tunnetaan parhaiten kukkopilli, jolla on myös jännittävä historia, mutta kukkopillin ja okariinon yhteydestä ja erosta ei monellakaan ole käsitystä.

Mitä kertovat kunnioitettavat tietolähteet, jotka löytyvät minunkin kirjahyllystäni:



OTAVAN ISO TIETOSANAKIRJA 1963:

" Okariina (ital. ocarina= pieni hanhi), 1860 Italiassa keksitty, posliinista tai savesta valmistettu lasten huilusoitin. Kyljessä 8-10 äänireikää."


Kommentti: "Posliini tai savi" eivät ole vaihtoehtoja! Esine voidaan valmistaa savesta. Tulosta kutsutaan keramiikaksi, jota löytyy monenlaista, esim. posliinia.
"Lasten huilusoitin"! Miksipä ei, mutta käykääpä kuuntelemassa Budrion okariinaorkesteria!




SÄVELTEN MAAILMA, WSOY 1994:

"Okariina, savesta tehty kävyn muotoinen puhallussoitin, jossa on kymmenen sormiaukkoa, eräänlainen kukkopilli."


Kommentti: "Kävyn muotoinen"... Donati kääntyy haudassaan. Ja okariino ei tosiaankaan ole pilli, se on soitin.



TAMMEN MUSIIKKITIETOSANAKIRJA 1983:

"Okariina (ital. ocarina= pieni hanhi), kananmunan muotoinen, savesta tai posliinista tehty huilusoitin. O:ssa on suukappale ja vaihteleva määrä ilmareikiä. Soittimen keksi 1800-luvulla italialainen G. Donati. O:n yksinkertaisempi muoto on kukkopilli."


Kommentti: Kas, hanhesta "kananmuna"! Ja taas on tehty posliinista. Se on kyllä varsin kova materiaali työstettäväksi. Parempi olisi tehdä savesta... Tuo suukappale hämmästyttää, sellaisia olen tavannut vain puupuhaltimissa. Okariinot ovat tietääkseni aina yksiosaisia.

Onneksi nyt on Internet. Mediakriittinen lukija löytääkin netistä tietoa.
WIKIPEDIAN artikkeleita, kuten esim. ASTIAHUILU ja OKARIINA en käy ruotimaan, koska olen itsekin syyllistynyt muokkaamiseen. (Jattamar)



Kuinka siis itse lyhyesti määrittelisin :


ASTIAHUILUT eroavat muista huiluista siten, että ilmatila on umpinainen. Äänen korkeus riippuu ilmatilan koosta. Pieni= korkea, suuri=matala.
Astiahuiluja ovat kaikki tämäntyyppiset soittimet, alkaen ihmisen historian alkuajoista. Myös kukkopilli ja okariino ovat astiahuiluja.
Okariinoksi kutsuisin alkuperäisen italialaisen keksinnön (Donati,n.1860) jälkeen kaikkia sellaisia astiahuiluja, joilla voi tuottaa diatonisen asteikon, ja soittaa vaikkapa nuoteista.
Pilliksi kutsuisin soittimia, joiden ääniala on suppeampi tai jopa yksiääninen.



Joten paheksun jyrkästi määritelmää, jonka mukaan okariino on kukkopillin kaltainen lasten soitin.

Omat soittimeni ovat kokeiluja ja uuden etsimistä. Harrastuksesta on kyse, vaikka olen varmaan tehnyt monta sataa näitä. Tällä hetkellä on mielenkiinnon kohteina 2-kammioinen okariino, liukuhuilu sekä UDUn ja huilun yhdistelmä. Soinnin kehittäminen on jatkuva, innostava haaste. Taiteilijana etsin tietenkin muotoa, ja tässä olen eksynyt hupaisiin erehdyksiin. On syntynyt soittimia, jotka tipahtavat kädestä korkeinta säveltä soitettaessa! (=kaikki sormet aukoista irti...)

Linkkejä:

www.ocarina.it
www.ocarina.de
www.ocarina.co.uk
Fabio Galliani soittaa

14 kommenttia:

  1. Upea tietopaketti, kiitos! t. tinapilli-intoilija joka toi festareilta lapselleen tuliaisiksi julmun

    VastaaPoista
  2. Jl, suurkiitos kommentista! Luulin paljon tietäväni, mutta JULMU oli mulle ihan uusi asia. Piti käydä googlaamassa. Jestas sentään, kiitti!

    Vähän vielä kesken tämän jutun muokkaaminen...

    VastaaPoista
  3. Uusi se minullekin oli ennen kuin ekan kerran moisen kohtasin tänä kesänä... :) Tällainen on se, jonka hankin, ja jonka sijaintia Kolmonen ei muista.

    Okariinoa sen sijaan en ole kokeillut, pitäisikin joskus.

    VastaaPoista
  4. Wau, kiitos :-) Jos osaat soittaa tinapilliä, on okariino helppo juttu.

    VastaaPoista
  5. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus. Okariino on minulle täysin vieras, eikö Tirlittan soittanut sitä Paloheimon kirjassa?

    Ja olet tehnyt niitä jo useita satoja! Vau!

    Onnea näyttelyn johdosta!

    VastaaPoista
  6. Kiitos SusuPetal!
    Oiva Paloheimon Tirlittan, miten se viehättikin minua lapsena! Siellähän minäkin ensimmäisen keran kohtasin okariinon.

    "Tirlittan — okariinollaan

    Tirlittan visersi,

    Tirlittan kutsui — ketähän?

    — Tirlittan, rakkaani."

    VastaaPoista
  7. Ihana blogi täällä. =)
    Tänne palaan toistekin.

    Minullekin tuli mieleen Tirlittan, niin kuin Susulle...

    Savesta olisi ihana tehdä jotakin...

    VastaaPoista
  8. Mukavaa kun tulit, Una :-) Savesta ON ihana tehdä jotakin. Varoitan, se vie mukanaan...

    VastaaPoista
  9. Voi, mikä tietopaketti! Olen joskus nuoruudessani ostanut markkinoilta kaulakorun, joka on okariino. Sinulta taas olen saanut ihanan lintu-okariinon, jota lastenlasten on aina pakko kokeilla kyläilessään luonani. Sinun muutkin okariinosi ovat ihania!

    VastaaPoista
  10. Uskonpa, että ensimmäinen ääni, jonka sait ensimmäisestä omatekoisesta okariinostasi, tuntui melkoiselta...

    VastaaPoista
  11. Mummeli, kiitos. Kuunteleppas tuo viimeinen linkki :-)
    Mm, ensimmäinen ääni maistuu savelta :-D

    VastaaPoista
  12. Harmi, etten nyt pääse Kotkassa käymään. Hieno näyttely. Kukkopillejä on meilläkin muutamia...

    VastaaPoista
  13. Kiitos. Eikös ole kiehtovaa, miten pitkä kulttuurihistoria kukkopillilläkin on takanaan!

    VastaaPoista
  14. Näin tehdään kukkopilli käsin savesta, ilman muottia. https://www.youtube.com/watch?v=ngx-kFQZ3zQ

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?