torstai 10. syyskuuta 2009

Sienestämässä



Vuosisatoja
metsä kutoi mattoaan
turkinpehmeää.
Askel siihen vajoaa
suloisesti, häpeissään.



**************************


runotorstain 139. haaste

16 kommenttia:

  1. Runo soi pehmeästi kuin absoluuttisesta sävelkorvasta olisi lähtenyt maailmaa valloittamaan :)

    Pehmeään metsämattoon ujostuttaa astua, totta, mutta toivokaamme että matto kestää (sillä mikään ei voi estää intohimoista sienestää).

    PS
    Profiilikuvasi ihastuttaa myös: sytyttää hymyn.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Lastu, osaatpa sanoa :-)
    - Profiilikuva otettiin Thaimaassa, sateenvarjotehtaalla, eikä ole yhtään manipuloitu. Hokkuspokkus, ja sain pitkän kaulan ja kaidat posket :-D

    Meinasin juuri tulla kertomaan runon synnytystuskista. Haiku-osa syntyi jo metsässä, mutta loppulause koki monia muodonmuutoksia.

    Vieläkin epäröin:
    'Jalat siihen vajoaa', -jalat tuntevat, mutta hm, kuin uppoaisin suohon paikalleni.

    'Askel siihen vajoaa', -tässä kuljetaan eteenpäin, mutta voiko askel tuntea häpeää ? Päätin siis että runossa näin voi tapahtua :-)

    VastaaPoista
  3. Hieno! Pidin tuosta paljon. Erityisesti metsästä joka kutoo mattoaan satoja vuosia!

    VastaaPoista
  4. Uskon, että matto on vahva,
    se kestää.

    Runosi on pehmeä.

    VastaaPoista
  5. taidokas, hyvin taidokas. ja ajatuskin kantaa.

    VastaaPoista
  6. Ikimetsän tuntua, häpeissään? Mietin ja mietin...en keksiny mittään tilallekkaan, se vain ei oikein istunut. Suloisen hiljaisesti?

    VastaaPoista
  7. Erikeeper, metsän matosta minäkin pidän :)
    Susu, ei se aina...Jos kulkee 'raskain saappain, ja multa-anturoin...'
    Vera, kiitos rohkaisusta!
    John, pähkäilen sitä itsekin. Mutta kun jalkapohja nauttii pehmeydestä ja häpeää tekemiään painanteita...
    'Suloisen hiljaisesti' olisi kaunis päätös, mutta vapauttaisi syyllisyydestä :)
    Arveluttavaa on, että tankassani melkein syntyi loppusointuja!

    VastaaPoista
  8. Täydellisen pehmeästi siihen saa upota vaikka kokonaan, kuten minä. Metsä on antelias. Runo vielä anteliaampi.

    VastaaPoista
  9. Runo on upea, pehmeä kuin sammal.

    VastaaPoista
  10. Utukka, runo viittaa mielikuvaan joka on jo sinulla!
    Harmaasusi, rakkautta ei voi kätkeä.
    Helanes, kommenttisi kannustaa.
    Ilona, sammal on suloista!
    Kiitän hämilläni Demetrius! Sammal on...:)

    Kulunut kesä oli sammalille suotuisa, pihapiirissä niitä ilmaantui uusiin paikkoihin, ja metsään sammalet loihtivat satumaisen, upean,vihreän valaistuksen.

    VastaaPoista
  11. Metsä on niin ihanan inspiroiva. Sen värit, tuoksut, tunnelma. Sen pehmeä matto suo kaiken anteeksi kulkijalle, joka sitä arvostaa.

    VastaaPoista
  12. Aimarii, sinunkin sielunmaisemasi :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?