Jatkoa: vierailu lapsuudenkodissa
 |
| Salin nurkkaus 1950-luvulla, kuva Paavo G. Waris |
Erkkerisyvennykseen on sovitettu pöytä, missä äidin huonekasvit kurottelevat ilta-auringossa. Akvaarioita on nyt neljä, ja joskus vieläkin enemmän. Pääsen usein mukaan lyhyen kävelymatkan päästä löytyvään
Kobylinin akvaarioliikkeeseen valitsemaan isän kanssa uusia jännittäviä lajeja ja hienoja vesikasveja. Isän lempituoli on tässä salin nurkassa. Kohta hän käärii hihat, levittää sanomalehtiä parketille ja alkaa puhdistaa akvaarioita. Minäkin saan auttaa. Pitkään varteen kiinnitetyllä partakoneenterällä on hauska kaapia vihreää levää lasipinnoista. Lehtikalat, taistelukalat ja seeprakalat näykkivät levähiukkasia, ja sylkevät ne pettyneinä pois. Monnit hassuine viiksineen pöllyttelevät pohjamutia. Isä lappoaa likavettä ämpäreihin ja lisää puhdasta tilalle. Minä en uskalla imaista kapean lasiputken päästä likavettä liikkeelle... Isä tekee sen tottuneesti.
Koko kertomus uusine kuvineen on
Villamussalossa.
Akvaariomuistot ihastuttavat. Isälläsi on ollut intohimoja jotka ovat jääneet tyttären mieleen pysyvästi. - Mieheni hoiteli yhdessä tyttäremme kanssa akvaariota joka oli kuin lasitalo, suuri, painava ja oikea luovuuden kehto.
VastaaPoistaSinulla on ollut isäsi kanssa monta hyvää ja luovaa hetkeä.
Kiitos myös kuvista. En väsy niitä katselemaan. Pikkutyttönä lempikirjani oli kuvateos Suomalaisia koteja.
Lastu, taisi 'iltatähti' olla isällekin ihme kolmen pojan jälkeen. Ehkä myös uudesta elämäntilanteesta johtui, että hänellä oli aikaa askarrella lapsen kanssa vapaa-hetkinään. Kunnon akvaariota on tosiaan inspiroivaa seurata, ja 'akvaariogeeni' siirtyi suvussa.
VastaaPoistaKiva että kuvat kiinnostaa, samoin voi sinun sivuiillasi nähdä vanhoja aarteita. Näitä on vielä tulossa :)