Tiskivesi meinaa jäähtyä hamstereita katsellessa. Poikaset tungeksivat juoksupyörässä ja kipittävät vimmatusti. Varmaankin ne hankittiin lohdutukseksi, kun en saanutkaan melkein luvattua koiranpentua. - Ei koiria! Näin oli talon omistaja, leskirouva Dahlström säätänyt. Kirjoitin päiväkirjaani katkeran vuodatuksen.
Koko tarina uusine kuvineen löytyy Villamussalosta.
Mielenkiintoista tämä paluu lapsuuteen. Minun piti kumminkin valita vanha näkymä - tässä uudessa kuvat eivät näy oikeina vaan oudosti kaventuneina.
VastaaPoistaJa näyttää siltä, että olen täällä anonyymina, se voi olla oman selaimen syytä, se kummasti pudottaa minut välillä pois.
Hannele
Kiitos palautteesta Hannele! Kovasti kiinnostaa, miten lukijat pärjää 'dynaamisesti'.
VastaaPoista-Saattaa se Googlekin heittää välillä ulos. Ja voihan sitä anonyymin asemesta valita 'nimi+url'. Nyt ei kukaan löydä sinua...
Miten suloinen kuva tiskaajasta! Ja hänen parastaan on aina ajeteltu: jopa hamsterit luomassa viihtyisyyttä "tylsään" tiskauspuuhaan.
VastaaPoistaTotta, paitsi vanhemmat myös veljet kasvattavat. -Sinulla on ollut turvallinen ja onnellinen lapsuus. Muistojasi on ilo lukea, eläytyä.
Palvelijanhuone oli myös meidän kodissamme, kivitalossa, Kuopion keskustassa. Siellä asui Martta, myöhemmin kun apulaisia ei enää ollut, huoneeseen "muutti" vanhin siskoni.
PS Kommentoimisesta: ensimmäiseen ruutuun kirjoitan "mmmm" kun tyhjäksi ei voi jättää (ja se "kommentti" pyyhkiytyy kuitenkin pois) ja painan esikatselu. Silloin aukeaa tämä ruutu, johon kirjoitan ja josta kommentti pääsee lähtemään.
Lastu, Ihmettelenkin, että vain pari-kolme vuotta erottaa minut turvallisesta. Jatkosodan päättyessä olin kaksivuotias. Ne jotka muistivat, eivät kertoneet lapselle.
VastaaPoistaJa kiitos kärsivällisyydestä! Jaksat testata uusia temppuja :)