keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Ajan poluilla 4 / Kaupunkilapset

Jatkoa: Vierailu lapsuudenkodissa

Lapinlahdenkadulla isän kanssa

Yläkertaan muutti Lilu. Tapasin hänet rappukäytävässä, ja päätimme heti ryhtyä ystäviksi. Hän oli minua vuotta nuorempi, viisivuotias. Lilun luona ikkunoista näki merelle asti.  Oi, meillä oli nyt suuri koti, yläkerta ja alakerta! Ja  kummallakin oli turvallinen, hymyilevä äiti aina kotona. Isoveljiä meillä, isosiskoja ja veljiä heillä, väkeä menossa ja tulossa, ääntä ja elämää.



Koko kertomus kuvineen on Villamussalossa. 

4 kommenttia:

  1. Täyttä elämää!
    Sanotaan että kissalla on yhdeksän henkeä, niin taitaa olla lapsillakin. Tiedän tuon junakuilun: ei ihme että äitisi kehotti "kiertämään korttelin" ja karttelemaan vaarallista penkerettä.

    Minäkin sain hyvin varhain leikkiä muiden lasten kanssa pihalla ja ympäristössä. No, joitakin varoituksen sanoja isä sanoi, varoitti mm. ravintola Sammon ympäristöstä. Se oli raja. Sampo sulki samalla pääsyni satamaan ja veden äärelle.

    Mutta ihanaa että sinulla on edelleen yhteys lapsuudenystävääsi. Minnekäpä pikkutyttö meissä olisi kadonnut :).

    Kiitos muistelmasarjastasi. Tämä on uskomattoman innostavaa ja kiehtovaa luettavaa.

    VastaaPoista
  2. Lastu, todella! Ja poikalapsilla varmaan kaksinverroin, mutta usein ei sekään riitä. Mainitset ratapenkereen. Kerran Leppäsuolla jähmetyin katsomaan mäkeä ylöspäin lähestyviä puutarhakärrejä. Niissä makasi hiljaa vaikeroiva mytty. Laidan yli retkotti verinen käsi, sormi heilui irtoamaisillansa. Poika oli jäänyt junan alle. Saattue vaelsi kohti Marian sairaalaa. Kotona opin uuden sanan:"järkyttynyt". -Marjatta on järkyttynyt, selitti äiti toisille.

    Tämä juttusarja on mielestäni kuin synopsis siitä mitä voisin kirjoittaa, jos osaisin....

    VastaaPoista
  3. Mukavaa ja kiinnostavaa lukea lapsuudestasi. Rupesin omia lapsuusaikojanikin muistelemaan. Kuten sinulla, jokunen ystävä niiltä vuosilta minullakin on yhä. Hieman sekaisin olen lapsuuden kodissa vierailuasi lukenut, vaan ei haittaa, pikapuoliin kaikki osat on luettu.

    VastaaPoista
  4. Aimarii, olemme nuoria niin kauan kuin on lapsuudenystäviä. Juttujen järjestys on vain kirjoitusjärjestys, yritin tehdä 'ehjiä' juttuja, joten huoneissa voi kulkea missä järjestyksessä haluaa :) Kiitos vierailusta!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?