lauantai 5. helmikuuta 2011

Ajan arvoitus


Katson kameraan
kolme, kaksi, yksi nyt!
valo on piirtänyt minun kasvoni
tietokoneen näytölle

Minun silmäni
katsovat minua
eikä aika niitä kuluta
ne katsovat minua hetkestä
joka liukuu menneisyyteen

Kysyn kuvalta:
kohtaatko tulevaisuudessa
silmät jotka välittävät
         jotka muistavat
silmät jotka kyselevät
ajan arvoitusta?

Kuva vaikenee



***


Runotorstassa ja valokuvatorstaissa on  haasteena 193 tekstilainaus:
"Muisti on läsnä olevaa mennyttä, ajattelu läsnä olevaa nykyisyyttä ja odotus ja tulevan ennakointi läsnä olevaa tulevaisuutta. Augustinus siis yksityistää aikakäsityksen sijoittamalla sen jättämän jäljen henkilökohtaisesti koettuun aikaan."

Fredrik Långin esseestä 'Aika historiana ja aika kohtalona' teoksessa Minä, sinä ja rakkaus ja muita aatehistoriallisia esseitä (Teos 2010, s. 30.)

Kuvasta: Otin sen  tänä aamuna Macbookin PhotoBooth-ohjelmalla. Photoshopissa muokkasin sävyä vanhahtavaksi vähentämällä värikylläisyyttä.

12 kommenttia:

  1. Aika on niin kuin sen kokee, ihana kuva sinusta:)

    VastaaPoista
  2. Kaunis runo. Nykyisyys ja menneisyys kohtaavat valokuvien kautta. Kaunis toteutus haasteelle.

    VastaaPoista
  3. Inkivääri, siinä onkin ihmettelemistä. Kunpa osaisikin säilyttää nuoren ihmisen aikakokemuksen…

    Kaari, kiitos. Vanhat kuvat ovat aarteita, mutta kuka osaa ennustaa näiden digikuvien kohtalon tulevaisuudessa?

    Peikko, tuo näyttökamera on aika venka. Näet peilikuvasi, ja naps, se pysähtyy. (Jätinkin kuvan kääntämättä oikeinpäin.)

    VastaaPoista
  4. Minullakin on koneessani Photo Booth. Ehkä rohkenen kokeilla. Saan voimaa kauniista kuvastasi. Ja runosta mikä kysyy silmätystin elämän arvoistusta. 'Kuva vaikenee' mutta minulla nyt aukenee... kiitollisuuteen raukenee. Elämä kaikissa vaiheissaan on kaunis kokemus.

    VastaaPoista
  5. Voi minnuu, kun olen aina niin jäljessä marjattah:n IT-kehityksestä. Photo Booth? Taas jotain uutta minulle.

    Mutta kuva on tyylikäs, kaunis seepiansävyisenä. Ja runo tukee sitä hienosti. Vai tukeeko kuva runoa.

    Joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  6. Lastu, PhotoBooth on hauska. Kun itse valokuvaat peilikuvasi, voit valita ilmeen ja järjestellä valon. Muiden ottamissa naama on aina vino, eikö totta ;)
    Tuo epätarkkuus on tässä iässä armeliasta.

    Tiina, PhotoBooth kuuluu Macintoshin ohjelmistoon. Sopii pikaviestintään ja kertakäyttökuviin parhaiten. Kuvan tarkkuus ei riitä suurentamiseen. Sinun taidoilla ja sinun välineillä näyttäisin varmaan tässä lakastuneelta ruusulta , yhtä ryppyiseltä kuin uusimmat kukkatutkielmasi ;)

    Runo pärjäisi ilman kuvaakin, arvelen. Kuvan sanomaa voisi muuttaa erilaisella tekstillä. Tässä nyt on tämmöstä vuoropuhelua tavoiteltu.

    VastaaPoista
  7. Kehystetyt kuvat jättävät jäljen, luovat ajatuksia, pitävät yllä odotusta. Kiitos tästä haastevastauksesta. :)

    VastaaPoista
  8. Sininen, kiitos että pysähdyit kuvan ääreen ja tavoitit sen viestin :)

    VastaaPoista
  9. Kuvassa ovat mukana kaikki: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Valokuvat ja muotokuvat ympärillä vievät menneeseen ja tulevaan, myös katseesi.
    Hieno idea ja hienosti toteutettu!

    VastaaPoista
  10. Onpa tutun näköinen kuva otettu minun syntymäpäivänäni :)Tullaan vanhemmiten saman näköisiksikin, oi sieluni sisko. Runokin täsmää ;)

    VastaaPoista
  11. Leijonainen, kiitos:)
    Vallaton, sepä sattuikin! Kauniisti puhut :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?