Mikähän on nautittavin työvaihe? Ehkä valaminen, jos muotit on tehty hyvin. Valoksen onnistunut irroittaminen, saumojen poistaminen ja pinnan tasoittaminen käyvät meditaatiosta. Mutta viimeistely on jännittävää, sillä polttamaton posliinimassa on hyvin altis särkymään. Voi murhetta, jos pieni nenä hajoaa, tai sormet katkeavat! Täysin kuiva kappale on kuin munankuori.Kokemus opettaa, missä vaiheessa mitäkin voi tehdä. Mutta mikään virhe ei ole peruuttamaton, sillä valoksen voi tehdä uudelleen. Tänään hätiköin ja katkaisin käden ranteesta. Kiinnittäminen savilietteellä onnistui, mutta valoin kuitenkin uuden. Nyt mietin, syvennänkö sormien välit kostena vai kuivana, vai ehkä raakapolton jälkeen? Silloin tapahtuu lopullinen viimeistely ja pintojen hiominen.
Tellervon pää on nyt huoliteltu valumuotin jäljiltä. Olkapäät on leikattu auki ja reijitetty kangasvartaloon kiinnittämistä varten. Saumat on siloteltu. Tässä vaiheesssa voi muotoilla tarkemmin nenän ja huulet. Korvista ei tällä kertaa tarvitse huolehtia. Nämä työvaiheet sujuvat parhaiten, kun savi on hiukan juustoa kovempaa. Edessä näkyy harjoitusnaama, se onkin jo rutikuiva, kuten väristä huomaa. Kuivanakin voi viimeistellä, mutta en suosittele. Savipöly on erittäin epäterveellistä. Kuivahionnassa käytetään hengityssuojainta.
Nyt paljastan salaisuuksiani: näytän lempityökalujani. Näihin mielistyin jo okariinoja näpertäessäni. Jos olisi pärjättävä yhdellä, olisi se varmaan jäätelötikku! Niitä voi veistellä sopiviin muotoihin. Perityt hammalääkärin instrumentit ovat aarteitani. Niitä voi tietenkin myös ostaa tai kysellä tutulta hammaslääkäriltä. On hauskaa etsiä työvälineitä silloin kun tietää mitä tarvitsee. Sellaisia löytääkin yllättävistä paikoista, usein omasta keittiöstä.
Aika paljon siinä tarvitaan kaikenlaista :)
VastaaPoistaJäämme odottamaan seuraavia vaiheita Tellervon synnyssä.
VastaaPoistaKiitos kun jaat salaisuuksia kanssamme.
Salaisuus ei kuitenkaan ole, että vaikka meillä tavallisilla tasamaan tallaajilla olisi laitteet ja pelit ja pilputtimet, ei käsistämme syntyisi mitään tällaista.
Sillä se kaikkein tärkein jäisi puuttumaan: taiteilijan herkät kädet, jotka puhaltavat hengen työhön, muuttavat elottoman elolliseksi.
Ilo on seurata näitä projektejasi!
Peikko, näpertämistä varsinkin :)
VastaaPoistaTiina, lämmin kiitos mielenkiinnosta ! Totta puhut, laitteet eivät ole lähtökohta. Sinäkin otit aluksi verrattomia kuvia ihan tavallisella kameralla. 'Tavallinen tallaaja' ei edes osaa kuvitella, millisia tarpeita valokuvataiteilijan päässä liikkuu. Ensin on ilmaisuhalu, sitten tulee välineet.
Vanha kuviksenopettaja tietää, että varsin monessa piilee luomisen kipinä. Se on korvien välissä. Loppu on käsityötä, jota voi harjoitella.