Tiina kommentoi edellistä posliininukkekirjoitusta sanoen: "...vaikka meillä tavallisilla tasamaan tallaajilla olisi laitteet ja pelit ja pilputtimet, ei käsistämme syntyisi mitään tällaista." Taas kerran Tiinan puheenvuoro laittaa ajatukset liikkeelle:
Ehkä ei syntyisi juuri tällaista, mutta omanlaista. Saattaisi syntyä kerrassaan riemukasta jälkeä, ja aivan ilman monimutkaisia välineitä. - Kuvataideopettajana halusin tietysti kaivaa luovuuden esiin jokaisesta oppilaasta. Taiteilijan ammattiin en heitä yrittänyt vietellä. (Myllynkivi kaulaani, jos sellaista tapahtui!) Mutta se, joka on kokenut näkymättömän muuttumisen näkyväksi omissa käsissään, katsoo uusin silmin maailmaa ja myös taidetta.
Pystytin tikapuut ja lähdin tutkimusretkelle työhuoneeni katonrajaan. Hauskaa, en ole vielä hävittänyt näitä vanhoja veistoksia! Nostelin niitä esille ankarasti aivastellen, ja noudin pölyrätin. Puunaamisen jälkeen voin todeta, että veistokset ovat hyvin kestäneet aikaa. Näitä muovatessa ei ollut internettiä saati Googlea. Tekotavat ( kurssityötä lukuunottamatta) piti keksiä ihan itse.
'Alaston' on tehty kurssityönä Ateneumissa savimassasta. Se on kestänyt polttamattomana muutosta muuttoon pian 50 vuotta. Varpaat se näyttää menettäneen.Veistos on rakennettu kuvanveiston tapaan, ja kaiverrettu ontoksi ennen kovettumista. Oma konstini oli sen maalaaminen lujalla vedenkestävällä värillä . Sekoitin siihen pronssijauhetta, joka synnytti vaikutelman pronssipinnasta.
'Ropokissa' , 20-vuotias, on paperimassaa . Ensin valmistin muovailuvahasta laihan kissahahmon, ja päällystin sen ohuella massakerroksella, johon olin lisännyt sinistä värijauhetta. Työn kovetuttua kaivoin muovailuvahan pois (vatsaan olin jättänyt aukon) ja hioin pinnan sileäksi. Hiominen toi hauskasti esiin massan kirjavuuden. Taidearvostelu seurasikin pikaisesti:
Sijoitin veistoksen kukkapylvään päälle olohuoneeseen. Oikea Ropo hipsutteli huoneeseen ja jähmettyi hetkeksi tuijottamaan. Ponnistus, salamannopea ilmalento, ja uusi veistos kieri pitkin lattiaa!
En tiennytkään, että kissa osaa hypätä niin korkealle. Veistoksen hännän kärki vain oli korjattava. Erinomainen palaute sekä teoksen näköisyydestä että kestävyydestä ;)
Vihainen 'Mökökissa' , Ropokissan ikätoveri, on tavallista kovettuvaa askartelumassaa. Tekotapa sama kuin paperimassakissalla, eli runko muovailuvahasta. Pinta on käsitelty puukolla veistellen. Tässä tavoittelin impressionistista tyyliä. Patinointi syntyi kokeillen eri värikerroksia. Itse massa on punasaven värinen. Tämä ei herättänyt erityisempiä tunteita Ropossa tai Mökössä.
Myös nukkien valmistukseen on käytetty monenlaisia massoja. 'Papier Mache'-nukke voi olla hyvinkin hieno.
Marjattah - kokeilepa klikata viimeistä kuvaa isommaksi. Minä ainakin sain virheiloituksen.
VastaaPoistaSama juttu minun Ottilia's Visions -sivuston yhden kuvan kanssa (kuva Kimmosta ja Latesta autossa). Sekin antaa samanlaisen virheilmoituksen.
Kiitos Tiina huomiosta. Nyt olen kokeillut yhteensä neljällä selaimella ja kahdella systeemillä: Mac ja Windows. Kolme kertaa kuva aukesi niin kuin pitää. Ainoastaan IE antoi oudon ilmoituksen: tuo Picasa-sivu on sen mielestä epäluotettava. Kaikki muutkin kuvat ovat samassa paikassa, mutta ne avautuvat silläkin ilman mutinoita.
VastaaPoistaEpäilen että kyseessä on nyt joku IE:n bugi.
Mutta ajanpa kuvan uudelleen alusta alkaen. Sinun kuvaasi en löytänyt, mutta oli mukava selata kauniita kuviasi :)
Oi miten mielenkiintoista onkaan seurata näitä prosesseja. Aivan kuin vierestä seuraisi ja kuuntelisi jutusteluasi.
VastaaPoistaHauskaa on huomata täällä myös tuo elämässä tavallinen yrityksen ja erehdyksen menetelmä. Ei aina heti tule priimaa. Yleensä ei mistään. Kysymys on siitä, pystyykö lähtemään alusta uudestaan muovaamaa haluamaansa... Joskus voi tyytyä siihen puolivillaiseenkin versiooon, mutta aina ei tarvitse...
Ropokissa on hiano, se voisi olla vaikka kallion päällä puhisemassa :)
VastaaPoistaMm, mukavaa että kannustat :) Mietinkin, että miksi näitä kerron? Päteviä ohjeita nukenvalmistukseen löytyy muutenkin. Ehkä haluankin kertoa siitä, mitä ohjeissa ei mainita. Ja miettiä, mikä saa ihmisen käyttämään aikaansa ja tarmoaan johonkin tuottamattomaan harrastukseen. Mistä tulee se usko, että juuri tämä on tärkeää? Sitä varmaan pähkäilee jokainen, joka on tuntenut innostusta. Siis jokainen:)
VastaaPoistaRopokissa voisi varmaan kaveerata Peikon kanssa siellä kalliolla :)
Tiinan huomautuksen johdosta olen nyt lähettänyt uudelleen Mökökissan kuvan , ja poistanut ensimmäisen. Testasin Windowsin IE:lla, joka oli herjannut. Nyt näyttäisi toimivan ainakin tässä päässä.
VastaaPoistaMarjatta, älä edes mieti, miksi kerrot. Kerro ihmeessä. Mielenkiintoista kuulla erilaisista työtavoista ja -materiaaleista. Mukavaa, kun voi vierailla taidenäyttelyssä tarvitsematta lähteä minnekään :)
VastaaPoistaIhailen töitäsi! Nautin katsella - ja myös lukea niihin liittyviä tarinoita. Mitä ihmettä Ropo-kissa ajatteli, kun hyppäsi MM-tason loikan nähtyään itsensä veistoksena? Oliko utelias vain kokiko olonsa uhkaavaksi ja reviirivartiointi alkoi topakasti?
VastaaPoistaVallaton, kirjoitellaan kun kirjotuttaa. Välillä mietitään miksi :)
VastaaPoistaLastu, Ropo näki vieraan kissan reviirillään, ja suuttui silmittömästi. Häntä oli paksuna ja karvat pystyssä jonkin aikaa. Olin mielissäni, tekele siis näytti kissalta;)
Näistä on hauska tarinoida, mukava tietää onko lukijoita. Että kovasti kiitos kommenteista :)
Hieno taidenäyttely täällä. Aika arvaaton reaktio Ropo-kissalta. Hymyilytti kovin. Monet ihmisetkin ovat muuten tarkkoja reviireistään.
VastaaPoistaLiisa, varsinkin nuo niksit ovat hienoja, suosittelen veistäjille.-Niinpä on meissä ihmisissä hiukka eläimellisyyttä jäljellä :)
VastaaPoistaMarjatta, olet niin oikeassa siinä, kun toteat, että tulisi niitä omanlaisia teoksia kultakin tekijältä. Tämä aihe inspiroi minua niin paljon, että täytyy vielä kirjoittaa kokonainen lastu siitä lähipäivinä :)
VastaaPoistaJa kauniita töitä, kaikki. Eritoten ihana Tellervo.
Jl, odotankin lastuasi :) Ja olisihan työni ollut turhaa, jos en uskoisi jokaisessa piilevään luovuuteen.
VastaaPoistaMarjatta, minä en malttanut jättää kirjoittamista myöhempään vain tein sen heti yöllä ;) Ei suuria sanoja tai viisauksia mutta täällä heränneitä ajatuksia.
VastaaPoistaMainiota Jl. Käynkin vierailulla.
VastaaPoistajl:n blogista piipahdin tänne takaisin katsomaan näitä töitäsi ja lukemaan ajatuksia herättäviä kommentteja puolin ja toisin.
VastaaPoistaViehätyin ja rohkastuin.
Aimarii, mukavaa että palasit kertomaan. Parasta Blogistaniassa on vuorovaikutus, virikkeiden antaminen ja saaminen.
VastaaPoistaFB:n kautta poikkesin taas katsomaan töitäsi. Kansalaisopiston keramiikkakurssi on tältä keväältä päättynyt ja olo on tyhjä. Pitäisi päästä jotain vääntämään savesta mutta ei ole mahdolisuutta polttoon ennen syksyä. Nyt alkoi kiinnostaa tuo massa, mutta mistä saa tietoja?
VastaaPoistapirkko j
Pirkko, kiva että pistäydyit :) Googlaamalla löytyy aika paljon paperimassareseptejä. Jos valmistan itse silputusta paperista, käytän tehosekoitinta. Rautakaupasta tai askateluliikkeestä löytyy selluloosamassaa, jota itse muistan käyttäneeni noissa vanhoissa töissä. Kirjojakin löytyy, kuten: Juliet Bawden: Taiteile paperimassasta.
VastaaPoistaTaiteilun iloa!