tiistai 22. helmikuuta 2011

Mietteitä savipajassa

Savipajassa tarkenee hyvin pari tuntia, kun nostan patterin aivan viereen. Lämpötila ehtii nousta 12 asteeseen, ja jos viivyn pitempään voin riisua pois kipsin juovittaman toppatakin. Joskus ehdin pajaan kuuntelemaan kello kymmenen musiikkiohjelmaa, mutta puheohjelmatkin ovat usein antoisia.
   Tänään kuuntelin 'Viikon taiteilijan', säveltäjä, viulisti Sanna Salmenkallion mietteitä musiikista ja oppimisesta (uusinta vuodelta 2007). Hän opiskeli yksityisesti ennen Sibeliusakatemiaan hakeutumista, ja huomasi miten siellä monet musiikkiopistojen kasvatit eivät oikein osanneet sovittaa teoriaa ja käytäntöä yhteen. Hän puolestaan oli ensin oppinut soittamaan, ja teorianopiskelu myöhemmin olikin innostavaa. Miten mielenkiintoista oli huomata, että sillä minkä jo tiesi oli myös nimi. - Juuri niin, täsmälleen! nyökyttelin innoissani, samalla kun hioin pieniä nukenjalkoja ja käsiä  raakapolttoa varten. Juuri niin tapahtuu oppiminen parhaiten. Sanna Salmenkalliolla  oli  innostumisen lahja, ja mahdollisuus opiskella oman mielenkiinnon ohjaamana.  Kovin moni kadottaa tuon myötäsyntyisen , lapsuuteen kuuluvan taipumuksen kouluvuosinaan. Innostuminen tekee elämän mielenkiintoiseksi vielä vanhuudessakin.
   Ajattelin rakkaitani,  lapsenlapsia Kanadassa. Tytöt ovat päässeet mukaan mielenkiintoiseen vaihtoehtokouluun, jossa  pääteema on itseohjautuva opiskelu. He vaikuttavat innostuneilta ja onnellisilta. Ehkä saan vielä tilaisuuden tutustua aiheeseen lähemmin. - Mutta matka länsirannikolle  on hirmuisen pitkä.

Pasuunakukat haluavat lopettaa talviunensa. Nuppuja ilmaantuu. Kunpa jaksaisivat vielä pitkän talven, ennen kuin pääsevät ulos aurinkoon. Kirvat sain karkoitettua madeirangeraniumista, mutta voi kurjaa, nyt ne ovat vallanneet sinihibiscuksen, ja nuput tipahtelevat. Melkoiselta ryteiköltä näyttää 'kasvitieteellinen puutarhani' nyt. Kuitenkin on  mukava puuhailla vihreässä seurassa.

9 kommenttia:

  1. Sinulla taitaa kyllä olla iso tila siellä. Peikko taas ihmettelee...

    VastaaPoista
  2. Peikko, pikemminkin on hiukan tungosta siellä :)

    VastaaPoista
  3. Älä vaan saa kylmää pajassasi. Semmoista ei huomaa, kun on oikein innostunut tekemisestään.
    Luin yhteen syssyyn monta bloggausta posliininuken teostasi. Tellervolla on kauniit piirteet, ujon sievät kasvot.
    Kissapatsaisiin ihastuin myös.
    Pasuunakukkaasi katsellessa minulle tuli hieman haikea olo, sillä omanikin oli viitisen vuotta vanha, mutta viime syksyn pakkanen tappoi sen. En ennättänyt reissuiltani ajoissa viemään sitä kylmää remonttitallia parempaan suojaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos huolehtimisesta Aimarii, se ei ole turha varoitus. Olen jo läksyni oppinut, ja osaan tällääntyä.
    - Kasveihin kiintyy niin kuin lemmikkeihin. Mutta ehkäpä uusikin voisi lohduttaa? Nämähän juurtuu palikasta hyvin helposti.

    VastaaPoista
  5. Innostuminen on - sanoisinko kliseisesti... juu, sanon koska se on niin totta: taivaan lahja. Innostuminen antaa ilon ja mielekkyyden elämään iässä missä tahansa.

    Kävin myös haltioitumassa puutarhablogissasi. Elämä on täyteläistä. Ja hän (kuten sinä) jolla on lahja luoda kauneutta mitä erilaisimmilla tavoilla, on onnellinen. Ja hän johdattaa lahjoillaan, taiteellaan, onneen myös toisia.

    Hauska kuulla, että lapsenlapset siellä kaukana ovat koulustaan innostuneita. Niin, matka Kanadaan on pitkä (tuumaan minä, jonka tytär asuu Australiassa).

    VastaaPoista
  6. Mukavaa Lastu, että viihdyit virtuaalipuutarhassani. Puutarhasivuista alkoikin 'nettisosiaalisuuteni'. Multasormelle mukavaa lääkettä kevään odotukseen.
    Jopa on sinunkin rakkaasi kaukana! Onneksi on nettiyhteydet nykyisin. Kauniisti luonnehdit taiteilijan tehtävää.

    VastaaPoista
  7. Opetin Thaimaassa muutaman kerran musiikin teorian alkeita. Aloitin aina: "Musiikki oli ensin, teoria tuli vasta jälkeenpäin."
    Muistan, miten nuoret osasivat rummuttaa vaikeaakin musiikkia ja miten innostuin, kun tajusin, että thaimusiikki kaikessa krumeluurissaan olikin aina nelijalkoista. Kukaan rummuttaja ei sitä tiennyt, eivät he rummutustaan mitenkään laskeneet...

    VastaaPoista
  8. nelijakoista eikä jalkoista...

    VastaaPoista
  9. Mm, olitkin hyvä musiikinopettaja. Korva oppii asioita ilman sanoja. Rytmi on ihmisessä äidin sydänäänistä alkaen.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?