lauantai 12. helmikuuta 2011

Saven muisti

Kuinka en muistanut, että savi muistaa! Tapahtui näin: Valoin entisiin muotteihini kolme uutta nukenpäätä, viimeistelin pinnat 'nahkakuivina' täydellisiksi. Tässä vaiheessa voi tehdä nenänreiät ja muut muotoilut, mitkä valuvaiheessa eivät ole mahdollisia, koska 'päästöt' pitää ottaa huomioon. Viikon kuivatuksen jälkeen ladoin päät ( kädet ja jalat myös) uuniin, säädin polttonopeudet ja huippulämpötilan 1190°C, mikä on tuolle valumassalle suositeltu.
    Tulos oli pettymys, vaikka uusien vastusten ansiosta uuni toimii kuin unelma. Savi oli muistanut valusaumat! Pieniä kupruja saattaa myös sivuvalossa tarkastellen huomata. Ne vanhentavat lapsenkasvoja ikävästi. Nämä päät reputan, ne menevät kokeilupäiksi, sillä posliinimaalausta ei voi kyllin harjoitella. Nuken kokoamisessa on niin iso homma, että joka vaiheessa pyrin oman osaamiseni ylärajalle.

Valan siis seuraavaksi uudet päät, ja toimin kuten viime kerralla.( Siitä onkin jo kaksi vuotta.) Ennen lopullista polttoa teen 'pehmytpolton' 720°C asteeseen. Sen jälkeen huolellinen vesihionta, ja poltto huippulämpötilaan.

Tämä kaikki on hyvää kertausta uutta nukkea, Tellervoa, silmälläpitäen. Siitä varmaan kerronkin jatkossa, tietämättä miten tarina päättyy. Tellervon originaali valmistui tammikuussa, siis pää, kädet ja jalat. Muottien valmistamiseen meni n 8kg kipsiä, ja ne ovat nyt työhuoneessani kuivumassa.

***

Kuviksenopettajalla on se vika, että hän haluaa kaikki niksinsä laittaa jakoon.
Aikoinani luokassa tulin siihen tulokseen, että :

Prosessi on arvokkaampi kuin produktio.

Omakohtaisesti allekirjoitan väitteen ehdottomasti. Se voisikin olla puolustus blogini Savipaja-osiolle, joka siirtyy nyt Villamussalosta Varamussaloon. Tarkoitus ei niinkään ole esitellä kauniita töitä, vaan kertoa yrityksistä ja erehdyksistä, onnistumisia unohtamatta. Juuri nyt toivon iltaisin, että aamu tulisi pian, päästäkseni jatkamaan keskeneräisiä hankkeitani. Sellaiset elämänvaiheet ovat parhaita.

Tässä kohtaa tekee mieleni viitata Lastun kirjoitukseen: "Jo on aika". Tässä ote:
"Minun 'voi ehkä, kunpa joskus' -haaveeni on avata omin käsin valmistamani kalakukko ja syödä se hiljaa ja hartaudella.
Mikä on sinun "kalakukkosi"? Minkä haaveen toteutat vielä tänä keväänä? Haasteen tunnus on: Jo on aika."

Tämä kirjoitus ei ole virallinen haastevastaus, sillä aihe oli jo valmiina. Mutta totta tosiaan, nukke on minun kalakukkoni! Unelma posliininukesta eli mielen pohjalla savipajan perustamisesta asti, siis 20 vuotta. Niinpä löysin itseni eläkeläisenä, vuonna 2008 nukkekurssilta! Siitä alkoi aivan uusi seikkailu, polku jonka alussa vasta olen.

5 kommenttia:

  1. Ei ihme, että tulokset ovat niin uskomattomia, kun takana on noin paljon työtä ja monen asian huomioonottamista.

    Tässä tapauksessa haluan kyllä nähdä lopputuloksenkin, mutta yleensä olen samaa mieltä, että prosessi on paras osuus. Juuri se vaihe, kun innostuu jostain ja keksii, miten sen tekisi :-)

    Hienoa, että otit tämän nukkeprosessin tänne. Seuraan innolla...

    VastaaPoista
  2. Innostus on onnistus ;).

    Kipinän sytytys johtaa roihuun - ja lopputulos ei ole tuhka, vaan pysyvä ilo: taide pitkä...

    Itselleni on käynyt niin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä merkittävämmäksi taide, muodossa kuin toisessa, tulee. Taiteellisten bloggaajien blogit ovat helmiä. Aina en löydä vältämättä sanoja, mitä kuvien ja runojen kautta koen.

    Kiitos. Ihanaa kun otit haasteen vastaan. Opettajana kannustit oppilaita, nyt saat luoda 24 tuntia vuorokaudessa itse. Ja "luokallasi" on monta ihailijaa, bloggaajaa. Ihmeellinen nykyaika.

    Tellervolle terveisiä. Seuraan hänen luomistaan. Kätilö on osaava ja upea.

    VastaaPoista
  3. Leijonainen, olen iloinen kannustuksestasi. Tiedät mitä tarkoitan.Niin paljon upeita teoksia olet synnyttänyt, kokenut innostuksen, täyttymyksen tai pettymyksen. Ja tiedät, että paljon raakaa puurtamista on noiden tilojen välissä.

    Lastu, hauska määritelmä! Mukavaa, että kelpuutit haastevastaukseksi :) Olen onnellinen mielenkiinnostasi, samoin Tellervo, joka on vielä henkiolento ideamaailmassa. Mutta kasvot jo häämöttävät, ja huulet voivat hymyillä :)

    Keskeneräisten hankkeiden esittely on tavallaan uhkarohkeaa. Voi mennä syteen tai saveen ;) Jokainen on varmaan kokenut totuuden hetken silloin, kun ihana idea alkaa muuttua konkreettiseksi esineeksi. Kelläpä ei olisi kaapissaan keskenjääneitä neuleita…. Mutta innoituksen aikana mikään ei horjuta uskoa. Joskus palkitaan myös ilolla: tämä on parempi kuin osasin edes kuvitella!

    Tarinan aiheeksi kelpaa onnistuminen siinä kuin epäonnistuminenkin. Ja samalla voin tarjota tietoa niille, joita se kiinnostaa. Tellervo on kahdeksas nukkeni, joten teknisesti työvaiheet ovat jo alustavasti hanskassa :)

    VastaaPoista
  4. Jännityksellä ja mielenkiinnolla odotan Tellervon syntymistä.

    Ja jos oikein arvaan, on Tellervolla jossain menneisyydessä kaksoisolentonsa.

    VastaaPoista
  5. Tiina, oikein arvaat :) Tässä suunnittelenkin seuraavaksi aiheen esittelyä.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?