Kuinka valmistan posliininuken 3

Mainiota! Nyt on keramiikkauuniin ladottu sopiva määrä esineitä odottamaan raakapolttoa. Enemmänkin mahtuisi, mutta en pidä tehtailusta. Se olisi mahdollista valutekniikalla, mutta minähän en tee nukkeja työkseni. Nyt keskityn Tellervoon. Sen ohella voin askarrella muidenkin aiheiden parissa, sillä kuivattelu aiheuttaa taukoja.

Uunin täyttämisessä on ongelmia, jotka on hyvä tietää. Posliinisavi kutistuu voimakkaasti poltossa, ja se aiheuttaa liikkumista. Opiston kurssilla 2008 ladoimme kaikki päät oikeinpäin, ja joillekin tapahtui ikäviä yllätyksiä. Hartiaosa painui vinoksi painavamman pään alla. Olenkin huomannut paremmaksi latoa päät ylösalaisin. Peruukki tulee peittämään  tasoitetun kohdan päälaessa. Mutta Tellervo on toisenlainen, sille ei tule peruukkia. Siksi muotoilin hartiaosan mahdollisimman kantavaksi. Toivotaan parasta.  Ennen polttoa nostan ehkä vielä kädet ja jalat pystyasentoon.

Tässä vaiheessa, rutikuivana, posliinimassa on munankuortakin heikompaa. Rapsuttelu on mahdollista, mutta pölisevää ja epäterveellistä. Kostutankin aina kevyesti sen kohdan, joka vaatii korjailua. 'Nahkakuivana' on paras työstää, esine on sitkeä mutta ei liian pehmeä. Savityö opettaa kärsivällisyyttä, mitään ei voi tehdä kerralla valmiiksi. Ehkä muistat kuvisluokan, jossa se iso ruukku 'makkaratekniikalla' oli saatava kaksoistunnissa valmiiksi? Vetelä ruukku alkoi uhkaavasti vajota kasaan kesken työn.  Muoviinhan se oli käärittävä viikoksi odottamaan ja jähmettymään.
    Raakapolton jälkeen nämä esineet  ovat kestävämpiä, mutta kyllin pehmeitä hiottavaksi, mikäli säädän oikean lämpötilan.

"Tellervolla on kauniit piirteet, ujon sievät kasvot." Olen mielissäni Aimariin kommentista edellisessä kirjoituksessani. Sillä Toini Tellervo, minun äitini, oli  hyvin ujo nuorena. Ujouden takia elämä kuljetti häntä toisin, kuin hän olisi toivonut. Yritän säilyttää tuon ilmeen seuraavissa työvaiheissa.