maanantai 14. helmikuuta 2011

Tellervo

Nuoresta Toini Tellervosta , minun äidistäni, on runsaasti kuvia 16-vuotiaasta lähtien. Kuvia näppäilivät kesävieraat ja sukulaiset,  ja äiti, minun mummini,  vei hänet monasti valokuvaajalle. Suomen Kuvalehden kansikuvaankin hän joutui yllättäen. Kaino tyttö ei arvannut, että häntä pidettiin sangen sievänä. (Sellaiset väitteet hän torjui päättäväisesti vielä 103-vuotiaana, jolloin oli yhä kaunis, minun silmissäni kaunein mitä on.) Häiden jälkeen nuorikko sai olla puolisonsa, minun isäni, valokuvaharrastuksen kohteena, ja vähitellen karttui albumiin kuvia myös kolmesta veljestäni, ja lopulta  pienestä tytöstä.

Olen levitellyt kuvatulosteita savipajaani. Äiti on kertonut kampauksestaan, hän varmaan haaveili 20-luvun muodikkaasta polkkatukasta mutta ei tohtinut leikkauttaa. Edestä näyttää lyhyeltä, ja takaa löytyykin nuttura.

Tuo aihe on jo vuosia väikkynyt mielessäni, ja nyt päätin siihen tarttua.

Äitini 20-luvulta saisi olla mallina uudelle posliininukelle: 
Tellervolle!


Kuvat esittävät  saviluonnosta edestä ja sivulta.  Kuvaamisen jälkeen jatkoin viimeistelyä, jotta muoto sopisi  valamiseen. Nukesta  tulisi erilainen kuin tähänastisista. Olen valmistanut lapsinukkeja, joilla on peruukit, vaatteet ja kengätkin. Nyt olisi mielessä  lapsinukkeja vanhempi nukkeperinne,  aikuisnukke. Museoissa olen niitä ihastellut. Ajatuksissani se on hyvin ihana, niinkuin uudet innostuksen aiheet aina ovat. Usko onnistumiseen on toistaiseksi horjumaton...

Tellervolla olisi maalatut hiukset ja kengät, ja vaatteet 20-luvulta. En ole vielä päättänyt, tuleeko tästä 'china-nukke' vai 'biskvii-nukke'. Luultavasti kokeilen molempia vaihtoehtoja, ja päätän sitten kumman rakennan valmiiksi asti. Kukaties molemmat, sekin on mahdollista. 'Taiteilijanuket' samasta muotista on tapana numeroida grafiikan tapaan, ja tuota hyvää tapaa voi harrastajakin noudattaa.

Tähän voi mennä aikaa. Saakin  mennä. Muita nukkeja on tekeillä samanaikaisesti, sillä monet työvaiheet, kuivatukset, poltot,  vaativat odottelua. Keramiikkauuni käynnistetään sitten, kun siellä on sopiva määrä poltettavaa. Mutta aion kertoa kuulumiset, kuten lupasin. Tässä ensimmäinen postaus tästä aiheesta: "Saven muisti"

***

'China-nukke' tarkoittaa lasitettua posliininukkea. Vanhimmilla oli usein valkoinen iho ja mustat hiukset, ja pää oli suhteettoman pieni.
Bisque, 'biskvii', tarkoittaa lasittamatonta posliinia. Biskvii-nukeilla on luonnollisen värinen iho, maalatut tai lasisilmät ja peruukki.

Nukketietoa löytyy sille joka etsii. Aluksi vaikka Wikipediasta.

8 kommenttia:

  1. Hurja juttu. Se voi tuntua vaikakmiltä.

    VastaaPoista
  2. Mukavia muistoja äidistäsi sinulla kuvin. Hieno idea valmistaa saviveistokset. Äitisi on todella kaunis ja hieno profiili hiuslaitteineen sopii hyvin veistokseen.

    VastaaPoista
  3. Peikko, mikäs tässä hurjaa? Kieltämättä elämä on seikkailu ;)
    Pappilan mummo, äitini pitkä elämä innostaa kirjoittamaan, piirtämään, miettimään.

    Arleena, veistos olisikin hieno hanke. Tässä on kuitenkin luonnos nukeksi vain. Päästä, käsistä ja jaloista on nyt kipsimuotit valmistettu posliinivalua varten.

    Yritin vielä näiden kommenttien jälkeen muokata tekstiä selkeämmäksi :)

    VastaaPoista
  4. Ihailuni. Jään seuraamaan. Ja miten hyvä, että samalla kun työstät, myös kirjoitat. Tärkeää niin itsellesi kuin lukijoille.

    103-vuotiaan elämänkaari säteilee tänne asti, luo toivoa elämästä joka on täysi loppuun asti.

    Äitisi on "idolini". Me voimme tavoitella samaa. Koska vanhempani kuolivat alle kuudenkymmenen vuoden sairauksiinsa, satavuotiaat ovat minulle oikeita elämän ja elämisen ihmeitä. Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Lastu, olen mielissäni mielenkiinnostasi. Itselleni kirjoittaminen on tärkeää. Tietysti toivon, että joku saisi tästä virikkeitä, ja siksi ripottelen mukaan myös tietoa.
    Tärkein virike silti on äitini 'säteily', kuten kauniisti sanot. Tämän työn omistan äidilleni, ja siksi otan sen vakavasti.

    VastaaPoista
  6. Varmaan yksi suuri syy pitkään elämään on rakastavat ihmiset ympärillä: läheisistä syntyy vahva tarve elää ja pyrkimys onnellisen elämän jatkamiseen niin pitkään kuin mahdollista. Uskon että murhemielisyys ja yksinäisyys lyhentävät elämää.

    Ja sinä olet ikuistanut äitiäsi nyt monella kauniilla tavalla.

    VastaaPoista
  7. Kutuharju, jospa voisimekin rakkauden voimalla kannatella lähimmäisiä. Elämä on suuri ihme, lyhyt tahi pitkä :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?