lauantai 5. marraskuuta 2011

Koti

Lapsuudenkotia etsimässä   MH 2008













seinät tavarat 
vaihtuvat matkallani 
ajan poluilla 

etsin kotia 
muistoista ja toiveista 
kenties löydänkin 

matkarepussa 
aina kulki mukana
minun kotini

***


Valokuvatorstain ja Runotorstain 223. haaste on KOTI

9 kommenttia:

  1. Kauniisti muotoilet pysyvän totuuden: repussa kannamme muistoa lapsuudenkodista, ja tuo lienee parasta mitä repussa voikaan olla. Sen muiston voimalla jaksamme taivaltaa elämämme läpi. Lapsuudenkoti ja äidin syli.

    VastaaPoista
  2. Koti säilyy aina muistojen kätköissä. Sieltä sen voi poimia mieleensä ja kulkea kotipoluilla.
    Kaunis runo.

    VastaaPoista
  3. Tiina, arvelen että useasti muuttanut kokee vahvasti näin.
    Arleena,ehkäpä elämän ruuhkavuosinanakin lapsuudenkoti voi toimia mielen levähdyspaikkana. Mikäli muisto on hyvä ja turvallinen. Kaikilla ei ole näin.

    VastaaPoista
  4. Lapsuudenkoti on ollut teemana monissa pohdinnoissani. Se on minuuden rakennusaineita. Se ei sulje pois sitä, että olen valtavan kiintynyt kotiin, jonka yhdessä puolison kanssa olemme jo moneen paikkaan perustaneet pitkän yhteisen vaelluksen aikana. Siihen kotiin on ihana aina palata, vaikka olisi matkaillut paratiisissa.

    VastaaPoista
  5. Hieno runo. Seinät ja tavarat tosiaan vaihtuu mutta koti on jotain muuta ja siksi se pysyy. Tätä täytyi oikein pysähtyä miettimään.

    VastaaPoista
  6. Reppu on kevyt kantaa, silloin kun sen sisältö on tärkeää ja mieluista.
    Onnellinen runon puhuja, joka on osannut irrottaa maalliset seinät ja kivijalat.

    VastaaPoista
  7. matkalaisen koti kulkee repussa ja mielessä

    VastaaPoista
  8. Talo meren rannalla, se taitaa olla mysteeri...
    Usva, kulissit vaihtuvat, koti voi säilyä jos sitä vaalii
    Aikatherine, aina se on mukana :)

    VastaaPoista
  9. Tämä juttu saakin jatkoa, ja antoi otsikon uudelle kirjoitussarjalle.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat tästä?