Istun kivipenkillä, suljen silmäni ja olen yhtaikaa kotona ja tässä. Pian olen kaukana täältä, ja tämäkin tuokio nousee väläyksenä mieleeni kesken omien kotoisten puuhieni. Kuljen pihan läpi savipajaan, missä suuret ruukkukasvit talvehtivat. Ovatkohan ne selviytyneet kuukauden yksinolosta? Keittiössä on kaappien rakentelu kesken, en muistanutkaan. Ovi on maalattava. Uusi jääkaappi, musta väriltään, aika hauska. Onkohan myrsky katkonut sähköt meiltäkin?
Sylissäni on pokkari, välillä yritän keskittyä lukemaan, mutta en oikein malta. Lukiessani en ole läsnä, ja nyt haluan olla. Kirja on Henning Mankellin Ajan rannalla, ja kertoo tarinoita Afrikasta kolonialismin väistymisen aikoina. Olen siis Afrikassa, Thaimaassa ja kotona yhtäaikaa. Mankellin mietteet tarttuvat ajatuksiini :
"…kaikki vuosien mittaan kertyneet kokemukset ovat kuin virta, jossa ei ole laitoja eikä otsakkeita. Kokemukset tuntuvat usein runouden välineiltä. Nuo kaksi sulautuvat toisiinsa."Reittilentokone kaartaa temppelin yli kohti etelää. Huomenna olemme tuolla ylhäällä, Mies ja minä. Lentoasemalla on oltava hyvissä ajoin, ja sitten odotettava, odotettava.
"Afrikassa en koskaan nähnyt kenenkään odottavan bussia, jonka tulosta ei ollut tietoa. Matka tehtiin siitä huolimatta, näkymättömiä sisäisiä teitä. Kulkuneuvoissa jotka muistuttuvat värikkäitä hyönteisiä. Kun bussit viimein tulivat, matkalainen oli jo ehtinyt takaisin ja teki ihastuneena matkan uudelleen, todellisuudessa johon minäkin kuuluin.""Matka tehtiin näkymättömiä sisäisiä teitä…" Koirat yltyvät haukkumaan, avaan silmäni ja huomaan häirikkökoiran, joka seisoo yksinään laumaa vastaan. Kiusaaja vai kiusattu? Minuakin se kerran säikytteli keskellä päivää ärhentelemällä tuossa portilla. Nyt se katoaa chedin taakse, muut rauhottuvat. Tänään koirat eivät loju pitkin pihaa kuten usein iltapäivän lämmössä. Niitä ehkä kiinnostaa ympäri puutarhaa levittäytyneet nuoret taidemaalarit, jotka työn lomassa poimivat puikoilla nuudeleita suihinsa pahvimukeistaan. He ovat taideopiskelijoita, kuten arvasin.
Jätän kirjan penkille, ja kuljen kameroineni katsomassa ja kyselemässä. Saan jokaiselta hymyn palkakseni ja luvan valokuvata. Palatessani takaisin, on penkilleni istahtanut toinen valkonaama kirjoineen. Hän ei kohota katsettaan kun istahdan viereen, jotta voisin nyökätä tervehdyksen. Olkoon sitten, thaimaalaiset ovat toista maata. Olisipa mukava saada kuvattua noita perhosia, jotka niin sukkelasti lepattavat istutusten lomassa. Perhoset, ihmiset, koirat ja kissat kulkevat silmieni edessä, vaikka istuisin tässä kivipenkillä iäti. Aika on liikkumaton kuten tuo ikivanha chedi norsuveistoksineen.
Nyt kuitenkin lähden, enkä katso taakseni. On aika ruveta pakkaamaan.
Miten elämä onkaan kerroksellinen. Muistoja, vihjeitä ja tätä hetkeä. Vuosia taaksepäin ja tulevia aikoja. Kaikki päällekkäin ja limittäin. Se on tämän iän suuri siunaus ja ihmeellisyys. Sinulle mitä elävin todellisuus juuri nyt: Thaimaa, Afrikka ja Mussalo.Vanheneminen on elävää runoutta! Sen sanoittamista.
VastaaPoistaTervetuloa kotiin, rakas sieluni sisko! Jäin tuohon pokkarin lukemisen vaikeuteen. Onko voimakkaasti tunteisiin vaikuttavilla ulkomaanmatkoilla sellainen vaikutus, että haluaa hetkeksi uppoutua lukemiseen? En ole vuosiin lukenut muita kuin puutarha yms. selailukirjoja, mutta Japanin matkan jälkeen kävin ensimmäisen kerran aikoihin kirjastossa lainaamassa kirjan (elokuvakerho yms on kyllä kirjastosta ihan tuttua :) Mulla on nyt neljä kirjaa Genjin tarinoita, joista olen lukenut ensimmäisen. Sitten vauhti hieman hidastui, kun olisi niin paljon muutakin. Kohta päättyy lainausaika, mutta yritän lukea muutaman ennen lainausajan päättymistä. Tänäänkin ajattelin ottaa kirjan käteeni, mutta en vielä ole ehtinyt/malttanut. :(
VastaaPoistaApo, saat vanhenemisen kuullostamaan erityiseltä lahjalta, kiehtovalta seikkailulta . Näin ajatellen sen hyväksyy mielellään, kiitos sanoistasi!
VastaaPoistaVallaton siskoni, sinun Japaninmatkasi oli pakaduttava elämysvyörytys, joka päivä riensitte uusiin kohteisiin, toinen toistaan lumoavimpiin. Eipä ihme, jos ajatusmyllyn haluaa välillä kääntää pois, vaikkapa kirjojen maailmaan.
Tämä oli vähän toisenlainen matka, hidas ja levollinen. Toin mukaan omia puuhiani, yritin leikkiä kotia toisessa kulttuurissa. Minulla on aina ollut tämä: jos löydän kiehtovan paikan, haluan jäädä siihen, haluan omistaa sen. Lukeminen kuuluu mieliharrastuksiini, ja se on myös hyvä tekosyy istua aloillaan puutarhassa tuntikausia. Kuten piirtäminen tai sukankudin ;)
Olisi ihanaa päästä matkustamaan jonnekkin, lämpimään maahan. Olen siitä iloinen, että voin edes lukea vaikkapa Sinun matkakertomuksia niin en jää ihan osattomaksi :-)
VastaaPoistaTulen taas pian, siihen asti..
Kotiin on ilo palata matkalta. Lähteminen on sykähdyttävää ja erilaista, kotona on tuttua ja tavanomaista. Niin vain on, että kotiintulo on kuitenkin yksi kohokohdista matkustamisessa, ilosesti sykähdyttävä.
VastaaPoistaAnna, matkoilta palattuani olen samassa pisteessä: mielikuvien varassa. Voimme matkailla kuvien ja kertomusten kautta milloin tahansa. Mukavaa että saan sinusta matkaseuraa :)
VastaaPoistaArleena, juuri niin! On ihanaa palata omiin oloihin, omiin askareisiin, ja välillä miettiä kokemaansa ja sen merkitystä.
Levollista, monikerroksellista kerrontaa: on hyvä kulkea matkassasi.
VastaaPoistaMietin, miten Suomeen saisi tuoduksi ystävällisen tervehdyksen ja hymyn vieraitten kesken. Onhan sitä meillä jonkin verran mutta ei kylliksi. Sääkö välillä hymyn hyydyttää?
Kirjastot ovat elämän parhautta. Minusta, entisestä salamavauhdilla lukijasta, on tullut vanhenemisen myötä hidas, niin kuin monessa muussakin. Silti lukuhetki illan hiljaisuudessa, johon kirjan sivun kääntäminen tuo ainoan äänen, on eräs tärkeimpiä syitä miksi elämä on ihanaa. Hyvää uutta vuotta!
Oi miten hienoa on lukea blogiasi ja katsella kuvia. Oikein hyvää alkanutta vuotta, paljon elämyksiä päiviin ja lukemisnautintoja!
VastaaPoistaLastu, kas, sama ilo minullakin : Yöpöydällä on aina kirja tai kolmekin, kirjastosta kannettuja useimmiten.
VastaaPoista- Yritetään laittaa hymy kiertämään :)
Tarja, vuoroin vierailkaamme. Ja kaikkea tuota myös sinulle!